Miihkarin Riihisauna

Kasvoimme kauan sitten, noin 300 auringonkiertämää taaksepäin, Saimas weden äärellä, kauniilla kankaalla. Elämänkaaren alussa Aikaisemmat olivat kertoneet, että voi tulla auringonkiertämä, jolloin tehtävä kauniilla kankaalla päättyy ja palvelus kaksijalkaisten parissa alkaisi. Niin koitti päivä, jolloin kuljetettiin kankaalta, kaksijalkaisten heimoon Miihkarin maille, työstettiin uuteen muotoon, uuteen tehtävään sopivaksi. Meistä yksittäisistä juurellisista tuli yksi. Ensimmäiset sata auringonkiertämää suojasin kaksijalkaisten ravintoa. Sain seurata monien työskentelyä, toiset huomasivat oman tehtäväni heidän apunaan paremmin kuin toiset, muistivat lahjoilla ja lauluilla. Auringon- ja kuunkierto toisensa jälkeen hoidin tärkeää tehtävää, kunnes huomasin, että kaksijalkaisia kävi yhä harvemmin. Muisto minusta kävi etäisemmäksi. Ajattelin jo tehtäväni tässä elämänkierrossa päättyneen, kunnes eräs havaitsi luonteeni, jota pystyi hyödyntämään eri tavoin kuin aikaisemmin. Sain kaverikseni tulen, mutta nyt myös veden. Yhdessä olemme monin verroin enemmän kuin erillään. Aikaisemmin tehtävänä oli suojata kaksijalkaisten ravintoa, joka ravitsi ja toimi rohtona heidän rungolleen. Nyt kaksijalkaiset olivat huomanneet, kuinka autamme heitä kuivattamaan ravinnon, mutta myös parantamaan rungon kipuja ja kolotuksia. Olen nähnyt monia matkalaisia Miihkarin pihapiirissä, mutta nykyinen emäntä ja isäntä muistaa, että yksistään ei Löyly voi olla, se tarvitsee kaverikseen Tulen, Veden sekä minut, Miihkarin Riihisaunan.